tiistai 2. huhtikuuta 2013

KARKKIPÄIVÄ


Markus Nummi: Karkkipäivä, Otava 2010
Jotkut asiat ravistelevat hereille. On pakko avata silmät, katsoa ja nähdä. Nähdä todellisuus oman turvasataman ulkopuolella. Nähdä kiillotetun ja siloitellun ulkokuoren sisään. Nähdä hymyn ja naurun takana surun kasvot ja kivun kyyneleet. Nähdä se näkymätön. Lapsi.

Vaikka Markus Nummen tarina on fiktiota, on se myös tämän päivän todellisuutta. Itse olen osa tätä tarinaa, lähimmäinen joka ei näe, ei ehkä haluakaan nähdä koska kipu ei ole kiva asia.

Kirjailija antaa tunnistettavan ja uskottavan äänen niin lapselle kuin jokaiselle aikuisellekin, jotka syystä tai toisesta ovat osa tätä kipua tuottavaa tarinaa. Kuka lopulta on uhri ja kuka syyllinen? Onko mahdollista olla ulkopuolinen, jos on osa tarinaa?

" Toinen viilto on syvin."


2 kommenttia:

  1. Kiteytit teoksen napakasti ja palautit mieleeni KOM-teatterin version tästä teoksesta. Näin toteutuksen talvella. Se oli vaikuttava ja pureutui juuri noihin kysymyksiin, jotka tuot esiin. Vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Minulle sekä kirjailija että kirja olivat uusi tuttavuus, mieluinen sellainen vaikka tosiaan aihe olikin rankka ja viiltävä.
      En ole mikään laajojen analyysien tekijä, pidän niukkailmaisuudesta ja kiteytyksestä, myös omien käsikirjoitusteni suhteen.
      Mutta kyllä, vaikuttava kirja tosiaan!

      Poista