maanantai 29. lokakuuta 2012

VIERAAN TURVA

Ian McEwan: Vieraan turva
Kustantaja: Otava 2010
Alkuteos: The Comfort of Strangers 1981

Ian McEwan vakuutti minut jo aiemmin teoksillaan Lauantai ja Sovitus. Niinpä en epäröinyt tarttua kyseiseen kirjaan kirjakaupan alennuskorissa. Kaiken lisäksi olen nyt jotenkin viehättynyt ohuista kirjoista. Siitä, että kaikki oleellinen ja tärkeä tulee sanottua tiiviisti, mutta kauniisti. Ja siitä, että lukijana minulle jää enemmän haastetta lukea myös rivien välit.

Kaikkea tätä ja paljon enemmän sain McEvanin varhaistuotantoon kuuluvasta teoksesta Vieraan turva. Ensin olin hiukan hämmentynyt. Tarina käynnistyi verkkaisesti, viipyillen Venetsian unettavassa ja uuvuttavassa lämmössä, kapeilla kujilla ja suolaisen merituulen keinunnassa. Silti koko ajan tiesin ja tunsin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ja vähitellen jännityksen piinaava tunne hiipi sisälle näennäisen kevyeen tekstiin.

Yksin he kenties olisivat kumpikin osanneet tutkia kaupunkia ilokseen...
Mutta he tunsivat toisensa yhtä hyvin kuin tunsivat itsensä, ja heidän likeisyydessään, jokseenkin kuten turhan lukuisista matkalaukuista, koitui alituista harmia; yhdessä he liikkuivat hitaasti, kömpelösti, tekivät viheliäisiä kompromisseja, ottivat onkeen mielialan hiuksenhienoja ailahteluja, paikkailivat säröjä.”

Hämmennystä herättävä tapaaminen ventovieraan pariskunnan,Robertin ja Carolinen, kanssa rikkoo lomamatkalla olevien Colinin ja Maryn pitkäveteisen ja kyllästyneen yhdessäolon muuttaen sen ensin voimakkaan seksuaalisesti latautuneeksi kanssakäymiseksi ja sen jälkeen lähes hypnoottiseksi pakoksi tavata mystinen pariskunta uudelleen vaikka järki nostaakin esiin pelon ja varovaisuuden. Joku parin käytöksessä kuitenkin houkuttaa ja koukuttaa ja saa lomalaiset palaamaan heidän luokseen suorastaan kammottavin seurauksin.

Carolinen ääni oli tuskin kuiskausta kovempi.” Colin on tavattoman kaunis. Robert sanoi että hän on. Niin olet sinäkin tietysti.”
Mary söi edelleen voileipiä, yhden toisensa jälkeen, katse nauliutuneena Carolinen käsiin. Caroline rykäisi. ”Sinä taidat pitää minua sekä hulluna että röyhkeänä. Oletko rakastunut?”
Caroline puhui uhmakkaasti. Pikku kädet olivat nyrkissä. ”Kun olen rakastunut johonkuhun olen valmis antamaan hänen tarpeen tullen vaikka tappamaan itseni.”

Kirja olisi ollut täydellinen ilman töksähtelevää ja vanhahtavaa käännöstä. Uusintapainoksessa olisi ollut syytä uudistaa myös käännös vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Siten kirja olisi ollut entistäkin nautittavampi.

Kirjasta monia laadukkaita arvioita lisää alla olevissa linkeissä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti