torstai 27. syyskuuta 2012

LUMIPÄIVÄKIRJA

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja
Otava 2008


Ensimmäinen Haahtelani ja näin sen koin.

Vähäpätöisen huomaamaton ja pienenpieni pölyhiukkanen. Voit kulkea sen ohi ja yli huomaamattasi ja tulet samalla menettäneesi ainutlaatuisen elämyksen, palan taivasta ja hetken keveyden. Ja sitten kaikki muuttuu. Näkymätön muuttuu näkyväksi. Mitätön ainutlaatuiseksi. Harmaa pölyhiukkanen pukeutuu juhlaan. Valkea, moniulotteinen ja seitinohut lumikide leijailee luoksesi, tarttuu ripsiisi ja takkisi rintapieleen. Mykistää ja saa sanattomaksi. Hetkessä ympäröivä synkkyys ja surumielisyys verhoutuu kauneuden kaapuun ja valo voittaa pimeyden eikä kysymyksiä enää ole, on vain tämä hetki, sen ainutlaatuinen rauha.

Minulla ei ole enää mitään lisättävää. Toisessa ajassa, toisen henkilön kirjoittamat sanat ja tapa, jolla hän on muodostanut niistä helmenhohtoisen ketjun tässä unenomaisessa teoksessa, ovat imeneet itseensä sanojeni lisäksi myös mieleni ja ajatukseni. Olen hiljaa ja sanaton.

Itse kirjasta enemmän mm. Kirjavassa kammarissa, Olgan lukupäiväkirjassa, Pihin naisen elämässä,
P.S. Rakastan kirjoissa, Keskisuomalaisessa
sekä kustantajan sivuilla







3 kommenttia:

  1. Kaunis arvio hienosta kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Kirja oli kauneudessaan ja kuulaudessaan hämmentävä ja arvio kumpusi alitajunnastani tunteen mukaan. Te todelliset kirjojen lukijat ja arvioijat osaatte kuvata ja kertoa tarinoista hienosti ja monelta kannalta. Monipuolisuus on varmasti valttia myös arvioissa;)

      Poista
  2. Wow. Hienosti tiivistetty! Pitääkin lukaista.

    VastaaPoista