sunnuntai 30. tammikuuta 2011

SANAN PAINO

Aiemmin kirjoitin arvioita kahdesta kirjasta, jotka toiveideni mukaan sain joululahjaksi ja jotka luin ennen kaikkea niiden saaman runsaan kriitikkopalautteen vuoksi. Kiinnitin erityisesti huomiota kieleen ja ilmaisuun, jotka poikkesivat todella paljon toisistaan. Itse kirjojen sisältö oli aluksi toissijainen, mutta nousi kuitenkin vahvasti mukaan arviointiin.

Riikka Pulkkisen ”Totta” oli vuorossa seuraavaksi. En ollut lukenut hänen esikoistaan ”Rajaa”, joten en tuntenut hänen tapaansa kirjoittaa entuudestaan. Suhtauduin etukäteen hiukan kriittisesti uuteen teokseen, epäilin kaupallista nostetta laadun sijaan. Epäilyni osoittautuivat vääriksi. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Se oli hyvin kirjoitettu, kieli oli rikasta, mutta ei yliampuvaa sanahelinää. Juoni oli tuoreella tavalla uusi, vaikka aihe itsessään oli kovin perinteinen. Eri henkilöiden näkökulmien vaihtelu toimi hyvin ja kirjan jännite säilyi loppuun saakka. Kirjan nimi ”Totta” on naseva ja kuvaa hyvin kirjan teemaa. Nuoresta iästään huolimatta Riikka kuvaa hyvin eri- ikäisten ihmisten, sekä miehen että naisten, ajatusmaailmaa ja tunnetiloja. Vaikutuin kirjailijasta ja kirjasta niin paljon, että hankin myös hänen esikoisteoksensa kirjahyllyyni lukemista odottamaan.

Kirja asettuu arvioinnissani lähinnä vakavasti otettavan viihdekirjallisuuden kastiin. Näin ollen Finlandia-ehdokkuus oli paikallaan, mutta voittajaksi tämä ei omassa mielessänikään olisi riittänyt. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille ajatuksia herättävien viihdekirjojen ystäville.

Kustantajan sivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti