maanantai 11. helmikuuta 2013

KATOAMISPISTE

Joel Haahtela: Katoamispiste, Otava 2010

Luin toisen Haahtelani viikonloppuna ja täytyy sanoa, että lukukokemus vei taas todellisuuksiin, joissa aika hidastuu ja jokainen sana saa uuden merkityksen. Kyseessä on pieni suuri kirja, joka ravistelee ja herättelee jokaisella sivullaan, jokaisella virkkeellään.

Jokainen kohtaaminen on täynnä sanomatonta merkitystä hetkellisestä häivähdyksestään huolimatta ja tuntuu kuin koko ajan seisoisi tienristeyksessä tietämättä mihin suuntaan lähtisi. Ja joka kerta valinta tuntuu ainoalta oikealta.

Tunnelma on kokonaisuudessaan unenomaisen verkkainen, kaikessa melankolisuudessaan kuitenkin lohdullinen. Rytmistä tunnistan Haahtelan jo näiden parin lukemani pienoisromaanin perusteella.

Paikoitellen kerronta on ehkä hiukan liiankin haahuilevaa, mutta pidin kirjan lopusta; sen tavasta aloittaa kuvainnollisesti kaikki alusta ja tuomalla kirjailijan prosessi vahvasti mukaan kerrontaan, miten katkolla ollut kirjailijuus palaa takaisin kuin varkain.

Hyvin perusteltuja arvioita ko. kirjasta on blogeissa runsaasti, ohessa muutamia:



2 kommenttia:

  1. Olen lukenut melkein kaikki Haahtelan kirjat, ja Katomispiste taitaa kyllä olla niistä paras. Kirjan ansiosta kiinnostuin Siekkisen novelleista ja olen niitä jonkin verran lukenutkin, pitäisikin taas lukea lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemani kahden Haahtelan perusteella tulen lukemaan varmasti loputkin jotka käsiini saan. Ja kieltämättä Siekkinenkin alkoi kiinnostaa minuakin tämän kirjan ansiosta:)

      Poista